Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Mahdollisesti vähemmän filosofisia ja enemmän sosiologisia kirja-arvosteluja löytyy täältä

<  1  2  3  4  5  6  7  >
waht
23.09.2013 22:35 | hämmentynyt kelmi

löysin tämän tuolta palauteboksista o.o

Hi Sarah-Following your Daily Grind devotional-love your style! Great to see such thohugt, humor, poetry, AND love for the Lord all in one. Thank you.We do a women's retreat in MN, end of Jan. (Don't laugh!) Wondering what you charge for speaking engagements, or if you travel this far. Thanks! Kelly

Mitähän tästä pitäisi ajatella?? Ei taida olla oikea osoite??


( Päivitetty: 27.09.2013 21:13 )

 - hämmentynyt kelmi | Kommentit (1)Kommentoi



Walking in Sunshine - ?
23.09.2013 21:42 | kelmi

NONIIN. Juuri kun ajattelin että jesjes vihdoin on ulkka kunnossa niin sitten löytyy sivuja joissa on outo valkoinen tausta eikä sitä saa pois >8(((( yyy life yyy.

Hmmhmm. Onko tausta liian levoton? Muuten olen kyllä kaikkiin tekemiini muutoksiin tosi tyytyväinen. Ja muutenkin elämään tällä hetkellä, kaikki tuntuu kerrankin järjestyvän jotenkin hyvin. Tämä tunne kestää vaan ehkä muutaman tunnin, mutta kuitenkin, mukavaa että välillä tuntuu tältä. Hyvä musiikki auttaa myös - esim. Ed Sheeranin Give me Love. Olen tässä kuunnellut tvd:n soundtrackkiä että mutta sitä ei lasketa - ei jestas että jollain sarjalla voi olla niin paska soundtrackki :'D Muutama hyvä siellä täällä. 

OMGOMGOGMOGMGOMGO KAKSI VIIKKOA JA SPN ALKAA TAAS. Wuhuu. Kai. En osaa päättää hyperventiloionko vai en :'D Menen ainakin - näillä näkymin - fanfestiin kahden viikon päästä, hui kun jännittää asfsodöjsg :s Olen onnistunut järjestämään itselleni 10 ropea samaan aikaan ja ehkä kolme niistä on hyviä.. huoh. Älä kysy kun minäkään en tiedä. Olen nyt muutaman päivän niitä paennut koeviikon ja tämän paikan nojalla. Mutta ihan totta, olen kuitenkin ylpeä itsestäni, kun olen aika kiltisti aina kaikkiin vastaillut, ja jatkan samaa linjaa heti kun koeviikko on ohi jne. 

Inspiraatiota ei näy mailla halmeilla vieläkään. Kyllä kai jotakin saisin aikaiseksi jos vain alkaisin kirjoittaa, ja voisi se mukavaakin olla - mutta ei vaan löydy sitä innostusta tarttua mihinkään tarinaan. Mikä kieltämättä masentaa, kun sen kirjan haluaisin ennen lukion päättymistä tehdä. En enää edes välitä siitä, tuleeko siitä sitten rahaa vai ei - haluan vaan saada oman kirjan julkaistuksi. Suojelusenkelin luultavimmin, niin häpeällisen huono kuin se onkin, hah. 

Tyyyy, äiti pakottaa kohta pois koneelta, nyt täytyy vielä pyykit hakea, että tervemenoa.


 - kelmi | Kommentit (1)Kommentoi



Renegade - Styx
06.05.2013 19:00 | Niamh

Nyt jos ajattelitte että tätähän blogia voisi alkaa seuraamaan kun Niasta tuollainen pohdiskelija on tullut niin ähhähhää joudutte pettymään :D Olen erittäin paljon palaamassa ihkutuslinjalle jos sitä siksi voi sanoa, ainakin tuntuu että siksi joku sitä voisi kuvata. Pahoitteluni ärsyttävyydestäni.

Päätelkää siitä. Jos tässä alkaisi Superista selittämään niin menisi koko blogi täyteen - pitäisikö joskus tehdä erillinen postaus? Kyllä varmaan mutta nyt ei huvita. Pitää muutenkin järkätä nyt enkuksi vaan se Superi esitelmä. Haha mä kun ajattelin että 'helppo homma ei tässä mee kun hetki' ni ei se ihan niin mennytkään. Eilen kirjotin sitä enkä ehtiny kauheesti mutta ehdin kirjottaa Production osion ja henkilöesittelyistä Deanin tiedoista 1/3 - on se sitten jo yli sivun pitunen :D Pitäisi ehkä tiivistää vähän joo. Suullisen olisin voinut heittää siellä luokassa vaikka heti mutta kun damn tämä kirjallinenkin pitää kirjoittaa.

Neljä koetta enää jäljellä, hehheh en tuu selviimään. Sit vielä päälle musiikintuntemuksen koe jota en ala selittää, loput huilu- ja kitaratunnit ja kaikki esitelmät ja tutkielmat ja lukupäiväkirjat ja ties mitkä. Ja en tajuu oikeesti meen lukioon ens vuonna miten tämä on mahdollista huhhuh. Vähän pelottaa kyllä, myönnän, minä kun olen kaikessa uudessa aina kamala arkajalka.

Elämässä muuten? Supernatural. Niin ja SPRNATRAL. Jota onkin tuolla yksi luku luettavana, oon sitä vihkoon kirjottanu aika kasan mutta koneelle siirtämisen kanssa on vähän onkelmia, kyllä se kakkoslukukin aika pian pitäisi tulla valmiiksi. SPRNATRAL on vähän niinkuin sellanen paniikinestokeino kun SPN käy liian tuskalliseksi. 

Hei muuten kävin eilen tsekkaamassa Iron Man 3:sen, oli muuten paras niistä, jos et ole vielä käyny kattomassa niin suosittelen! Kaverin kanssa mietittiin että jäädäänkö lopputekstien ajaksi kun Marvelilla nyt kaikissa on ollut sellainen piilo loppujutska. Kakskytminsaa siinä varmaan meni mutta oli sen arvoista, loppupätkähän siellä oli ja helpottavaa tietää ettei Tony Stark jätä meitä ihan vielä. Adlahdf en todellakaan jaksa odottaa Avengers 2:sta. Muutenkin kauheesti leffoja tulossa oon niin köyhä ja vaatteitakin pitäisi saada. 

Okei en keksi enää mitään. Nii paitsi kiitos Supernaturalin oon taas hurahtanut ihan täysin klassiseen rokkiin, aah miksei rock miehet enää tee sellasta musiikkia kysyn vaan. Bad Company jne. AC/DC:n Back In Blackia oon kuunnellu jatkuvana toistona. Joop tällasta tällä kertaa, palailen myös ulkoasun vaihdoksen kanssa sitte ku aika vähän riittää.

♥: Niamh

pitäis toi sydän tosta heivata jonnekki ku kyllästyttää, mitäs muita hyviä vaihtoehtoja olis sen tilalle


 - Niamh | Kommentoi



Come on Eileen - Dexys Midnight Runners
22.02.2013 18:04 | Niamh

Suosittelen kuitenkin lukiessa kuuntelemaan tätä biisiä:
Asleep - The Smiths

Tämä on blogipostaus koskien The Perks of Being a Wallfloweria. Jos et halua spoilereita, älä lue. Itse asiassa, ei kannata lukea lainkaan, scroll over this, please. Jotenkin asiat on vähän sekaisin ja kirjoitin jo päiväkirjaan. Se ei kuitenkaan riittänyt, tuntuu että tarvitsee kertoa jollekin. Kerron siis netille. Toivottavasti ette lue tätä. Ei tämä ole tarkoitettu luettavaksi. Kelatkaa yli.

  Tiistaina ostin Elämäni seinäruusuna kaupasta. Oltiin ystävän kanssa sovittu, että katsottaisiin elokuva keskiviikkona, ja halusin lukea kirjan ensin, joten luin sen sitten alle puolessa päivässä. Tiedän nyt miksi luen aina pelkkiä fantasiakirjoja. Tavallista elämää koskevat romaanit saavat liiaksi miettimään. Nytkin kirjoitin lukupäiväkirjantapaisen, ihan vaan koska tuli liikaa ajatuksia mieleen. Ja sitten kun vielä lisättiin elokuva, joka täydensi kirjaa ja päinvastoin...

  Kuvien perusteella, joita elokuvasta olin nähnyt, sain ihan erilaisen käsityksen. 
  Jos kirjoittaisin Charlien tapaan osan elämästäni paperille, saisin sen kuulostamaan ihan yhtä dramaattiselta kuin Chsrlien elämä, vaikkei minun elämäni ole läheskään yhtä rajua. Kirjassa on joka puolella seksiä ja huumeita ja alkoholia. Se tuntuu melkein yleistykseltä, ihan kuin lähes kaikkien elämä olisi sellaista. Ja Samin ja Patrickin porukka on vielä sellaisia 'ei-futareita ja cheerejä', eli on omituista minusta, että juuri tämä porukka myös vetää mitä tahansa. Minun silmissäni he ovat niitä 'normaaleja', rikkoutuneita, mutta hyväsydämisiä, järkeviä. 
  Ehkä masentuneisuus on vain ollut niin paljon esillä. Mutta kuinka paljon sitä todella on? Minulla ei ole hajuakaan. Tuleeko kaikille kasvuvaihe, jossa podetaan masennusta? Sillä en minä ainakaan ole vielä potenut pahaa masennusta. Kirja kyllä herätti reaktion, joka huolestuttaa, mutta ei minua silti voi kutsua masentuneeksi. Enkä ikinä voisi muutenkaan huolestuttaa äitiä. Eikö ole sanottu, että herkimmät sairastuvat helposti masennukseen? Muistaisin kuulleeni niin. Vaikka eiköhän me kaikki olla jollakin tasolla herkkiä. 

  Elämäni seinäruusuna on jollakin tasolla - ehkä enemmässä kuin tiedänkään - avannut silmäni. Ainakin nkirjoittamisessa. Enkä tiedä, onko se hyvä asia vai ei, sillä tahtoisin nyt heittää Suojelusenkelin roskiin. Tai tiesinhän jo ennestään, että se on huono, mutta ajattelin parantelevani sitä. Nyt haluaisin heittää koko ajatuksen pois. Koska se on todella turha. Yksi Twilight lisää.
  Okei, olen saanut siitä hyviä kommentteja, kiitos niistä. Mutta siinä ei kuitenkaan ole kuin rakkaustarinasta, joka sekään ei johda mihinkään. Ei se avaa kenenkään silmiä. Se kuuluu kastiin , jota kutsun pahimman luokan 'höpökirjallisuudeksi'.
  Myönnetään, ihmiset tarvitsevat niitäkin kirjoja. Minäkin tarvitsen. Mutta tahdonko itse kirjoittaa sellaista? Kun ajattelee, hyvin harvalla kirjoittajalla on mielessään opetus, luulisin. En usko, että Seinäruusullakaan on opetusta erityisesti - ainakaan Chboskyllä ollut mielessä. Mutta on se jo sanonut minulle paljon. Se on saanut minut miettimään, kuten realistiset kirjat yleensä. Eli toisin sanoen, vain realistisilla kirjoilla on mieltä? Eikä niissäkään oikeastaan, jollei niillä ole opetusta? Eli kirjat ovat kaikki turhia??
  Alkaa mennä liian syvälliseksi. Onkohan joku muukin miettinyt tätä ja sen takia keksinyt, että joka kirjalla on opetus, jottei mikään niistä olisi merkityksetön?
  Itkin kai lopussa vähemmän kuin yleensä. Se tosin saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut nenäliinoja ja yritin pidätellä. Ei se kovin hyvin onnistunut, minulla oli hiha sen jälkeen ihan märkä, yäk. Taidan jättää välistä kirjan lopun kommentoimisen. Kirja oli ihan älyttömän hyvä, mutta en tiedä pidinkö siitä.

  Sitten katsoin elokuvan. Siinä oli paljon erilaista kuin kirjassa, mutta ei mitenkään huonosti, pikemminkin elokuva vain täydensi kirjaa. Sen jälkeen kun vain tulin yksin kotiin, jotenkin sekosin itsekin. Aloin itkeä ihan hillittömästi melkein ilman mitään syytä. 
  Mietin, miten samanlaisia minä ja Charlie olemme. (Toivottavasti ei kukaan lue tätä, koska jos lukee niin arvaan että naurat.) Okei minua ei tietenkään setä ole hyväksikäyttänyt, en ole koskaan koskenut huumeisiin tai tupakkaan enkä aiokaan, en näe asioita enkä ole koskaan ollut sairaalassa yön yli, ystäväni ei ole tehnyt itsemurhaa enkä ole kovin hiljainen, vaan välillä tosi iloinen persoona. Mutta minäkin perjaatteessa tahdon kirjailijaksi, enkä oikein tiedä mistä kirjoittaisin. Minäkin tarkkailen. Välillä ehkä enemmän kuin osallistun. Kestän aika paljon mitä tahansa keneltä tahansa, en siis sano (yleensä) kenellekään ikäviä. Olen kohtelias jne. Välillä tuntuu, että minulle kuka tahansa voi kertoa mitä vain ja kuuntelen aina, mutta kukaan ei kuuntele minua. Ainakaan ajattelematta, että olen jotenkin tekopyhä.
  Ja varsinkin elokuvassa kohta, jossa Charlie heräsi sairaalassa.
  "All the people... there's just so much pain. It never ends." En pysty kuvailemaan, miltä minusta tuntuu. Kaksi päivää peräkkäin olin valmis itkemään mihin kellonaikaan tahansa, ja oli vaikea piilottaa sitä äidiltä. Yritin saada sen loppumaan, mutta ei se onnistunut tuosta vaan. Tuntui hirveän tyhjältä rinnassa. "Stop it. Stop crying."
  Ei se ollut vain minunpuoleistani. Välillä äitikin itki ja yritti piilottaa sitä minulta. Viimeksi eilen hän teki niin. Se johtuu pieleen menneestä remontista ja stressistä ja kaikesta, joten hänellä on siihen paljon enemmän oikeus. En tiedä mitä tekisin. Itsestäkin tuntuu tekopyhältä kun itkin niin, sillä ihan totta, minulla ei ollut mitään erityistä syytä. En osaa selittää. Se tuntui kuitenkin kamalalta. Enkä tiedä, oliko minulla oikeus siihen. Halusin kertoa jollekin kaverille, todella halusin. Mutta sitten ajattelin, että tästä pitää selvitä itse, koska ei se ollut mitään muutenkaan. Oliko oikeus? Onko oikeus, että tuntuu pahalta niin mitättömistä syistä?
  Kai olen nyt vuodattanut kaiken tarvittavan. Olisi paljon muutakin, mutten jaksa kirjoittaa. Toivottavasti kukaan ei lukenut tätä. Ei varmaan pitäisi edes postata tätä. Taas tekopyhä olo.

Jos joku kuitenkin luki, niin ehdottomasti kuunnelkaa otsikkokappale. Siitä tulee niin hyvä mieli, varsinkin kun ajattelee Emman ja Ezran tanssia. "Living room routin." Käsitys Emmasta on muuten muuttunut, ja siitä tulee surullinen olo. Hän ei ole enää pelkkä Hermione. Tai ei hän ennenkään ollut, mutta kuitenkin.

♥: Niamh


( Päivitetty: 22.02.2013 19:03 )

 - Niamh | Kommentit (3)Kommentoi



Somewhere Only We Know - Keane
18.02.2013 19:43 | Niamh

Muita hyviä biisejä:
♦ MO - Thomas Newman
♦ I Cannot Think - Outlines

Kirjoitin tänään Maronin tokaa lukua uusiksi ja lisäilin sitten yhden kohdan jossa Daniel ja Maron tapaavat kunnolla ensimmäisen kerran huispausharjoituksissa - ja enkö sen kirjoitettuani muistanut, että Dan EI HUISPAA, ei ikinä ole, ei ikinä tule. ARGH :D En kyllä aio poistaa sitä. Yllättävän hyvin ja nopeasti sellasta lässynlässyniä saa kyllä aikaan. He ovat ihania, tuitui lutuset ♥

Jooooooooooooo. Koulunumerot kokeista 9, 9-, 9+, 9 1/2, 10-. Not bad, eh? Tosin enkun 9 1/2... Mä en käsitä mitä tapahtuii. Faq se oli paha isku kyllä, varsinkin kaiken tumblrissä vietetyn ajan jälkeen. jos joku tumblristi lukee tätä, niin aiotko osallistua siihen ens kuun 3. juttuun jossa puetaan se paita päälle? Musta se on ihana idea, mut en taida jaksaa kyhäillä sitä paitaa. Kukaa ei tietenkää tajuu mitää tästä. No, enigeis.

En koskaan tajunnu että lukioon menis oikeesti n. 1300 euroo. Gosh, superjärkytys. Ollaan vararikossa sen jälkeen. Enkä mä vielä edes ole saanut niitä kaikkia neljääkymmentä upeaa iPhone-kuorta jotka haluisin!! Eikä remppa oo edelleenkään valmis... Viel puoltoista viikkoo ja sit vuoden kestäny pienen kolmion remppa. Iha jees, vai mitä?

Päätä särkee ihan hitosti. En jaksa kirjottaa mitää jännää. Kyl niitäki postauksia varmaa joskus tulee. Muthei oikeesti lukekaa Edmundaa, mä niiiiiiiin haluun tietää kannattaako sitä oikeesti alkaa työstämään. Mulla on sille ihan kunnon juoni mut ei vaan huvita kirjottaa. Itse asias ei huvita kirjottaa yhtään mitäään.

Gosussa yritin saada tarinaani nousuun, se oli just Suojelusenkeli, ja puolen vuoden aikana hädin tuskin tuli 11 sivua täyteen foorumilla. Ja sitte siellä on niitä helvetin ärsyttäviä pikkuipanoita joilla ei oo mitään oikeinkirjotusta, juonta eikä MITÄÄN hyvää siinä muutaku ehkä Justin Bieber tai 1D, ja ne saa kymmenessä päivässä sen 11 sivua. FML!!!1 Mun täytyy kai vaan alistuu siihen että siellä enimmäkseen lukee tarinoita ne 7 vuotiaat, eikä ne jaksa lukea laadukasta tekstiä, eikä edes sellasta tekstiä ku mun. Mrrrh, sanon vaan.

Aattelin kyl et pistäisin sinne pystyyn Neiti Etsivä tarinan, juoni ku olis valmiina ku innoituin vähän ku luin pitkästä aikaa. Oon pienenä lukenu kaikki jotka löyty kirjastosta, toisin sanoen lukematta on jääny ehkä 3. Mut eeeen jakssaaaa alkaa kirjottaaaaaan. Laiskako?

♥: Niamh

PS: Don't worry, Jack's still hanging here, he's not going anywhere. I'll maybe talk more about him nxt time.


 - Niamh | Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  >



RSS

©2019 Footprints - suntuubi.com