Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

2020 dystopia
06.01.2020 15:06 | vanki

4.1.2020
Äiti jäi eläkkeelle. Eläkejuhlia vaille eläkkeelle. En voi kuvitella miltä se tuntuu hänestä, kun minä jo kuvittelen sen aika uskomattomaksi. Töitä kymmeniä ja kymmeniä vuosia, ja yhtäkkiä - ei enää mitään? Äiti on jo puhunut identiteetin muutoksesta, mutta mietin itse kaikkea sitä vapaa-aikaa ja tyhjyyttä. Vähän niin kuin vankilasta pääsisi. Ei varmasti ensimmäinen kerta kun joku vertaa kapitalismia ja vankilaa toisiinsa. 

Vuosi 2020 näyttää tähän mennessä olevan pelon vuosi; vaikka se oikeastaan jatkaa vain edellisen vuosikymmenen perinnettä. Vaikka kuinka uusi vuosi edustaa aina uutta alkua ja uutta vuotta ja uusia kujeita, kyse on kuitenkin vain päivän vaihtumisesta toiseen; konkreettisesti ei mikään muutu, ainoastaan ilmapiiri. Ja vuosi 2020 on jatkanut aivan samaa paskaa rataa edellisen vuoden kanssa, jos katsoo Trumpia ja Soleimanin salamurhaa tai Australian paloja, jotka eivät tietenkään välittäneet mitään siitä, että vuosi vaihtui ja alku olisi pitänyt olla uusi. Dark Angel -sarjan 2019 vuoden tulevaisuudenkuva piti olla dystopia: hah. 

Pelkään tulevaisuutta ihan hirveästi. Pelkään myös arkipäiväisiä asioita, kuten sitä, ettei äiti otakaan sitä ryhdistäytymistä eläkkeellä, minkä on sanonut tapahtuvan. Hätäilen; eihän tässä olla edes toista viikkoa eläkkeellä, on normaalia, että tässä kohtaa tarvitsee vielä aikaa työstressistä ja muusta toipumiseen. Ei kai heti tarvitse siivota koko kotia ja käydä kuntosalilla ja järjestää kellaria ja harjoittaa kalligrafiaa. Silti tuli vähän epämukava olo löytää äiti paikaltaan television äärestä ja lakanat vaihtamattomina, kun itse tulin töistä.

Ei minulla siihen mitään sanomista ole, muuta kuin että toivoisin että äiti itsensä takia saisi energiansa takaisin. Mainitsin lakanat vain, koska hän aamulla vannoi ne vaihtavansa, en ollut erityisesti yllättynyt. Enkä ole yllättynyt siitä, että palautuminen kestää. Ja voihan olla kyse jostain muutosmasennuksestakin, kun on niin iso muutos elämässä. Tiedän että itse tulin töistä kerrankin ennen yhdeksää, sitten tuijotin tietokoneen ruutua yli viisi tuntia enkä taaskaan mennyt ajoissa nukkumaan. Olen niin univajeinen ja yliväsynyt, etten muista milloin olisin nukkunut kahdeksan tuntia. Ja nyt on sentään joululoman loppu.

Siihen on yksinkertainen selitys, nimittäin se, että yö on sitä aikaa kun saa rauhassa tehdä mitä haluaa, ei ole mitään mistä ottaa vastuuta: vapaata aikaa siitä kapitalismin vankilasta, josta vapautuu vasta sitten eläkkeellä - jos meidän sukupolvi koskaan pääsee eläkkeelle. Kaikki kenen kanssa olen puhunut tuntuu ajattelevan, että mahtaako sitä koskaan päästä. Itse ajattelen, että kuollaan kaikki ennen sitä, ehkä jossain vastaavassa Australian infernossa. Niin, yksinkertaisen selityksen takana on paljon monikerroksisempi vyyhti selityksiä. Tänään istuin tietokoneen ääressä lamaantuneena siksi, että ajattelin Australian paloja. Olen jo tullut sinuiksi sen kanssa, että jonkinlaista tautia löytyy, mitä ennen sanottiin krooniseksi masennukseksi, siis itseltä. Sen kanssa on selvinnyt suht ok, mutta viimeisen vuoden aikana ilmastokriisien kasaantuessa ja oman tietoisuuden lisääntyessä on vaan vaikeampi selvitä elämästä. Välillä tulee hyviä jaksoja, ja sitten vastaan tulee taas jokin uutinen, joka romuttaa kaiken ja trauman käsittely pitää aloittaa uudestaan. Sillä niin romuttavia ja traumaattisiahan nämä kaikki uutiset ovat: silloinkin, kun elää näin etuoikeutettua elämää paikassa kuten Suomi.

6.1.2020
Pistän seuraavan kirjoituksen saman tien tähän perään, kun en kerran edellistä julkaissut silloin kun sen kirjoitin. Nyt kun näin pienen ajan jälkeen lukee tekstin uudestaan, tuntuu hassulta tajuta, miten erilainen tunnelma oli viime vuoden alussa. Kirjoitin muistaakseni, että tykkään tästä uuden vuoden tunnelmasta, jossa on optimismin ja uusien alkujen makuja. Tänä vuonna tunnelma on aivan eri. En erityisesti ”vihaa” tuota tunnelmaa, mutta se tuntuu vain niin turhalta, olen itse muuttunut niin kyyniseksi tai pessimistiseksi tai vain toivottomaksi, että näen sen turhana. 

Koulu on alkamassa, ja olo loman jäljeltä ei tosiaan ole mitenkään levännyt. Se johtuu osaksi töiden määrästä ja osaksi nukkumattomuudesta. Unettomuudeksi sitä ei voi sanoa, sillä saisin unta jos haluaisin - jos vain menisin nukkumaan. Mutta en mene, aiemmin mainituista syistä. Vuoden lopulla otin myös lukuspurtin, että sain 52 kirjan lukutavoitteen täytettyä. Ajattelin lomalla tehdä kaikkea, niin kuin kirjoittaa muutaman artikkelin yhteen blogijulkaisuun, ehkä hioa yhtä esseetä, mutta enhän minä mitään jaksanut. Enkä kirjoittanutkaan, muuta kuin hiukan. Laitoin pari päivää sitten tuon uuden tarinan esille, ja nyt jo tunnen, kuinka se on vaikuttanut kirjoittamiseen, se julkaiseminen. Tarkkailen pari kertaa päivässä, josko joku olisi lukenut sen, sen sijaan että kirjoittaisin lisää. Oma rauha ja tarinan oma, yksityinen tila on kadonnut.

Muutaman päivän kuluttua alkaa luentosarja kirjallisuudesta ja myöhäiskapitalismista. Luin jo pari artikkelia, jotka valmistavat kurssille, ja jotenkin tuntuu, että nyt ollaan asioiden ytimessä. Myöhäiskapitalismi on aika tuttua, Disneyn monopoli, ilmastokapitalismi, Amazon, yksi prosentti joka omistaa lähes kaiken maailman varoista, jnejne. Kirjojen suhteen minun on vaikea muodostaa ajatuksia kapitalismista. Olen suurimmaksi osaksi samaa mieltä valmistavien artikkelien kanssa, mutta samaan aikaan jossain vielä kolkuttaa ajatus ”eikö tämä nyt ole turhaa hapatusta”, jota itse niin vihaan kuulla muiden suusta, kun on kyse tärkeistä ajatuksista. Ehkä kurssi auttaa avaamaan mieltä. Osaksi kurssia varten, osaksi oman masennuksen lohduksi, tilailin netistä urakalla kirjoja hyllyä täyttämään, feminismiä ja kapitalismia käsitteleviä, muutamia höpökirjoja. Tulkitkaa tästä mitä haluatte, itse näen jonkin ironian. 


 - vanki

<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kaksi plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




RSS

©2020 Footprints - suntuubi.com