Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Mahdollisesti vähemmän filosofisia ja enemmän sosiologisia kirja-arvosteluja löytyy täältä

KESÄKESKIVIIKKO?
06.06.2018 23:57 | kehittyneiden aivojen omistaja?

Tälle postaukselle oli joku idea vielä viisi minuuttia sitten. Nyt se karkasi. No, yritetään kuitenkin.

Taas, yritetään taas; olen nimittäin tässä välillä jo pari kertaa alkanut kirjoittaa, mutta en vain ole halunnut jatkaa pidemmälle tai julkaista, koska tekstit ovat olleet niin synkiä. Ne ovat lähteneet esimerkiksi kirjoista, joita olen lukenut, tässä kesäkuussa The Bad Feminist ja The God of Small Things. Molemmat hyviä kirjoja ja lukemisen arvoisia (varsinkin ensimmäinen), mutta myös synkkiä, hiljaa rutistavia, kuristavia. Elämän synkistä mahdollisuuksista ja olevaisuuksista muistuttavia. Ja vaikka omista kirjoituksistani olisikin tullut asiallisia tai asian arvoisia (a siallisia) en vain halua lähteä sille linjalle yhtään sen enempää. Jos aion lukea kesällä synkeitä kirjoja, kaikki muut hetket aion käyttää johonkin keveämpään, kesäiseen (ke säiseen). 

Nyt muistan!

Aloin jostain syystä muistella pääsiäisviikonloppua - varmaan siksi, kun nyt lähettelin linkinvaihtolaiskirjeitä ja mietiskelin kirjoittamista. Tuntuu, että viimeksi pääsiäisenä kirjoitin oikein kunnolla, kirjoitin drive päällä. Enemmän kuin pitkään aikaan sitä ennen, tai sen jälkeen. Sen jälkeen seurasi kyllä kirjoittelua, mutta laiskemmin. Ja mikä hassuinta - settingi (ympäristö, päivänaika, tunnelma) on täsmälleen sama nyt kuin mitä muistan silloin onnellisimpina hetkinä olleen, mutta samaa onnellisuutta ei ole. Ehkä se oli taas vain saavuttamisen onnellisuutta. Iloa siitä, että sain kerrankin kirjoitettua. Ja pitäisi taas kirjoittaa, että se palaisi - lol!

Nojoo, hassuinta on, miten vähän aikaa siitä tuntuu olevan, ja tavallaan silti enemmän kuin esimerkiksi joulusta? The God of Small Things on kirjailija Arundhati Royn kirjoittama, ja sain joululahjaksi hänen uudemman kirjansa suomeksi, Äärimmäisen onnen ministeriö. Jokin aika sitten (kuukausi, kaksi kuukautta?) - itse asiassa varmaan pääsiäisen aikoihin, eli samoihin aikoihin kun aloitin TSS:ää - aloin lukea kirjaa, ja satuin samalla lainaamaan kirjastosta The God of Small Thingsin. Sen sain nyt ensimmäiseksi luettua. 

Miksi joulusta tuntuu olevan vain hetki? Kuten linkkariviestissäkin kirjoitin: miksi kesä tuntuu sitä lyhyemmältä, mitä vanhemmaksi tulee? Tuntuu, että kaksi viimeistä kesää on karannut käsistäni, pitänyt minut yhtä jännittyneenä kuin vuoden ympäri; kaksi kesää sitten ikävän kesätyön ja pomon takia, edellinen yllättävän omaishoitajan työn takia. Tänä kesänä ajattelin pitää kesäkuun täysin vapaana, niin kuin lapsena, in the good old days, ilman huolen häivää, päivät mahdollisuuksia täynnä! Ajattelin kirjoittaa, lukea kirjoja, katsoa nostalgisia leffoja, roolipelata, ilmoittautua uusiin ropeihin, lukea linkkarien nettisivuja, pelata Sims Keskiaikaa, tavata ystäviä, hypätä junaan jos huvittaa ja viettää päivä toisessa kaupungissa kahvilassa istuen. 

Todellisuudessa nyt on jo kuudes (6.) päivä, ja olen ainoastaan lukenut kirjoja ja ropettanut hitusen. Istunut yksin kotona ja ahdistunut älykkäistä, mieltä avartavista kirjoista. Ja mitä mahdollisuuksia olisi, kun ystävät ovat joko toisessa kaupungissa tai töissä? Kai tämä on sitä aikuisuutta. 

Ehkä tavoittelen turhaan niitä lapsuuden kesiä. Pitäisi vain hyväksyä, että ne ovat takanapäin. 

Kysymykseen "miksi kesä tuntuu sitä lyhyemmältä, mitä vanhemmaksi tulee" voisi löytää pari vastausta näin heittämällä. Muistaakseni joku joskus selitti, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä pidempään on elänyt. Lapsena on elänyt vähemmän, joten perspektiivissä kesä on koko elämään mitattuna ollut paljon pidempi aika, kuin mitä yksi kesä enää nykyään olisi. Ja näin psykologiaa lukeneena; lapsena aivot ovat kehittymättömämmät - ajallisuuden ja suhteellisuuden taju ei ole vielä kehittynyt, kuten ei muistikaan. Hetket tuntuvat lähinnä siltä; hetkiltä. 

Sitä ajatellessa mieleen muistuu, että ihmisen aivot ovat täysin kehittyneet 21-vuotiaana. Totta tai tarua, minä olen runsaan kuukauden kuluttua 21-vuotias. Miete täyttää niin selittämättömillä tunteilla, ettei niitä oikein osaa tähän edes avata. Jääkööt tähän. 

Huomasin sisäänkirjautuessani muutaman yksityiskohdan suntuubin etusivusta. Toinen nostatti hymyn huulille: nimikkeistä ei monestikaan tunnu tietävän, minkälaiselle sivulle on astumassa. Esimerkiksi Hohkapuu: kenties runollinen nimi uudelle kirjoitussivulle? Ei, vaan haavan sahaamiseen erikoistuneen yrityksen markkinointisivu. Jotenkin apealla ololla täyttävä huomio taas oli lista päivityksistä etusivulla. Suntuubi on kyllä viime aikoina ryhdistäytynyt, mutta silti edellinen ylläpidon päivitys on vuodelta 2012. Oi niitä aikoja...


 - kehittyneiden aivojen omistaja?

<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Kommentit

Lisää näitä!! :)

- Hiekkamyrsky - 8.6.2018 13:57





Kommentoi


RSS

©2018 Footprints - suntuubi.com