Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Mahdollisesti vähemmän filosofisia ja enemmän sosiologisia kirja-arvosteluja löytyy täältä

AJOPUU
13.03.2018 21:06 | ehkä ensi kerralla jo ollaan iloisemmissa fiiliksissä

Yritin tällä viikolla vaihtaa tämän paikan ulkoasua - tai no, ulotin toimet lähinnä taustakuvaan, johon olisin halunnut lisää väriä. Kaipa halu juonsi juurensa hetkellisestä tunteesta, että nyt ollaan menossa kohti kevättä. Niin kuin ollaankin, kyllä sen tuosta ikkunan ulkopuolisesta loskasäästä näkee, vaikka puun oksat ovatkin tällä hetkellä taas valkoisen peitossa. Ja viime viikolla näki muistaakseni vähän aurinkoakin, vaikka muisto on jo hämärtynyt näistä harmaista päivistä. Välillä tuntuu, että sää vaikuttaa mielialaan ihan liikaa, vaikka todennäköisemmin on vain helppo syyttää säätä, kun todellisuudessa hieman kurja olo johtuu monen asian summasta, joihin itsekin olisi voinut vaikuttaa.

Tänään esimerkiksi jätin menemättä pilatekseen, vaikka joka kerta liikkumisesta on tullut parempi olo kuin kotona vetkuttelusta. Viikottaiset tiistai-endorfiinit jäivät siis saamatta. Aamulla olin vielä menossa, valmiina jatkamaan reipasta linjaa, kun olin jo raahautunut kahvin voimalla kello kymmenen luennolle huolimatta huonosti nukutusta yöstä, ja saanut hyppytunnilla luettua Kanervalan seuraavaa tuntia varten. Itse asiassa, kun luin Kanervalaa, siis Kiven runoteosta, olin vielä hyvillä mielin, ja nautin kerrankin runokielestä ja Suomen luonnon ihannoidusta ja paikoittain mystisestä kuvauksesta. Sen sijaan tunnille mennessä jokin ilmapiirissä sai minut sulkeutumaan kuin simpukan, ja hyvä olo katosi kuin eksynyt impi metsään. Välillä sitä miettii, mahtaako ollakaan oikealla alalla. 

Vastaus on tietenkin kyllä. Tai on pakko uskoa niin, kun ei keksi mitään muutakaan, mitä haluaisi tehdä. 

Välillä alkaa huolestuttaa, mihin tässä oikein ollaan menossa, ja varsinkin tällaisina hetkinä, kun on ollut iltapäivän taas horrostilassa. Tuntuu, että olen jo pitkään ollut staattisessa tilassa. Asioita tapahtuu, mutta annan vain virran viedä ja yritän pysyä pinnalla. Enkä saa otetta mistään. En saa hyvästä nimimerkistä. En saa otetta tästä sivusta, jonka ulkoasuun en koskaan ole tyytyväinen, mutta jolle en jaksa alkaa uuttakaan tehdä. En saa otetta siitä, mitä haluaisin ammatiltani. Ja jo vuosia olen pitänyt itseäni kirjoittajana, olennaisesti kirjoittajana, vaikka yhtäläisesti en ole pitkään aikaan kirjoittanut, ja tarraan kiinni vain ajatuksesta. Sillä aikaa kun olen keskittynyt ajatukseen, aika virtaa ympärillä, kuljettaen minua eteenpäin. Käsien välissä on ajopuu, joka ajelehtii jokea pitkin, enkä koskaan päästä irti, vaikka pysyn paikallani. 

Olisinpa mennyt pilatekseen, vaikka talvikengät olisivat voineetkin kastua. Sen sijaan että kirjoitan nyt tätä ja vain edistän tätä eksynyttä oloa, voisin jo olla kirjoittanut ideoita, joita päässä on kerrankin pyörinyt. Olisin voinut esimerkiksi kirjoittaa loppuun Kanervalan intouttaman runon, tai jatkaa ikääntymättömän Alecin tarinaa, tai aloittaa muistiin liittyvää pätkää, josta saattaa tai ei saata tulla realistista. 

Hohhoijaa, jos joku tätä lukee, olet jo varmaan turhautuneena ärähtänyt ”no mene nyt sitten jo kirjoittamaan!” ja olet oikeassa. Niin menenkin! Ja muistutan itseäni siitä, miten mielenkiintoista oli eilen adaptaation kurssilla, ja miten ensi viikolla on uusi pilates-tunti. Että tähänkin asti ollaan kunnialla päästy, vaikka sitten vain pysyttelemällä pinnalla, ja että loskasäälläkin voi jo ostaa tulppaaneita, jotka ovat märkää säätä mukavampi merkki keväästä ja lupaus tulevista aurinkoisista päivistä. 


( Päivitetty: 18.03.2018 11:54 )

 - ehkä ensi kerralla jo ollaan iloisemmissa fiiliksissä

<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




RSS

©2018 Footprints - suntuubi.com