Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

TENTTAILUA
07.12.2017 17:47 | nimike

Onhan näissä tentteihin lukemisessa yksi hyvä asia: sai minut pitkästä aikaa kirjoittamaan, kun pohdin tämän ihmeellisen asian, nimeltään kirjallisuusinstituutio, pyörteitä. Tai ei se oikeastaan ole hyvä asia, koska nyt pitäisi paniikilla lukea seuraavan viikon neljään (4) tettiin eikä kirjoitella omia sekavia ajatuksia ylös.

Mutta toisaalta, ehkä se selvittää ilmaa ja omia motivaatioita purkaa niitä. 

Tätähän kirjoittamisen kuuluu olla? Oman mielensä, turhautumisiensa, surujensa ja ilojensa purkamista auki, koska se helpottaa. Ei sillä, että sitä se olisi ollut minulle, mutta olen kuullut, että sellaista se kirjoittajana oleminen on. 

No ettei mene ihan tajunnanvirraksi, tämä kirjoitus lähti nyt siitä, että satuin lukemaan luennoitsijan aineistoa kirjallisuusinstituutioon liittyen ja hetkeksi menivät ajatukset tilttiin ja mietin, että miksi helvetissä on elämä tällaista, että pitää kerta toisensa jälkeen tavoitella onnistumisia. Itsehän olen vasta 20-vuotias, eli menestymsihelvetti ole ole mitenkään konkreettinen eikä edes hirvittävän ajankohtainen asia, enkä edes tiedä, tulenko koskaan olemaan osa lehtipalstoilla ja apurahoilla tasapainottelua. 

Mutta tulin nyt kuitenkin jo varmaan jossakin postauksessa puhuneeksi siitä, miten kirjoittamiseni on itsekriittistä juuri sen takia, että olen altistunut muiden hyväksynnälle kirjoittamisen suhteen, ja siksi myös oma itsekriittisyyteni on kasvanut. Lisäksi näin tenttien alla tulee itsereflektio kohdalle - sain kahdesta ensimmäisestä tentistä numerot 5 ja 4, ja nyt stressaa, pystynkö pitämään tasoa yllä seuraavan viikon neljän (4) tentin kohdalla. En tosiaan ole lukenut lainkaan esimerkiksi fonetiikan tenttiin. 

Tätä pyöritystä miettiessä hieroin silmiä ja mitä ihmeen väliä silläkin nyt on, saako tentistä nelosen vai ykkösen. Melkein kaikki tässä (ainakin länsimaalaisessa) maailmassa yrittää pyörittää töitään ja tulla kotiin illaksi ja päästä eteenpäin elämässä ja sitten kadehditaan kavereiden instagrameja, kun ne saa niin paljon enemmän aikaiseksi. Mihin tässä oikein pyritään? Mitä väliä tällä nyt oikein on? Mitä jos vaan jätän lukematta ja katson miten pärjään, kyllä tässä hassussa aineessa onnistuu melkein maalaisjärjellä. 

No niin, nämä on nyt näitä nuoruuden kriisejä, joita ei enää myöhemmin elämässä tule mietittyä. Hyvähän se on pistää musitiin, niin voi sitten vanhempana mietiskellä, että oli se sitä nuoruuden melankoliaa miettiä tuommoisia. 


( Päivitetty: 07.12.2017 17:48 )

 - nimike

<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




RSS

©2017 Footprints - suntuubi.com