Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Mahdollisesti vähemmän filosofisia ja enemmän sosiologisia kirja-arvosteluja löytyy täältä

 1  2  3  4  5  6  >
42 QUESTIONS
18.10.2018 00:23 | rapu

Lakritsipiippu tagasi mut tähän bamin aloittamaan kysymyshaasteeseen, se tuli nyt tehtyä! Tai no en tiiä oliko tää varsinaisesti haaste mutta haastetta ainakin riitti kun piti muistella ja mietiskellä vastauksia! :'D Kiitos tagayksestä, onhan nää aina kivaa itsetutkiskelua!

Ite taidan tagata Uneksijan ja Ain! Vastauksia kysymyksiin löytyy myös Unisiiven ja Akit4:n blogeista!

1. Onko sinua nimetty jonkin/jonkun tietyn mukaan?

Syntymäni aikoihin teatterissa pyöri eräs musikaali (jonka nimeä en nyt mainitse koska olisi liian helppo päätellä nimikin) ja yhdessä kohtaa isän tehtävä oli huutaa montusta nimi, jonka mukaan minut sitten nimettiin. Äiti olisi halunnut nimeksi Kaisla, mutta näin nyt sitten kävi.

2. Milloin olet viimeksi itkenyt?

Äsken, kun katsoin White Collarin.

3. Kuinka monta lasta haluaisit hankkia?

Luultavasti kaksi. Ainakin yhden.

4. Jos olisit joku muu, tahtoisitko olla ystävä itsesi kanssa?

Riippuu niin paljon siitä minkälainen ihminen olisin, näin olen huomannut. 

5. Käytätkö paljon sarkasmia?

Riippuu jälleen tilanteesta ja etenkin seurasta, sillä mukaudun aika lailla ihmisten persooniin. Jos tilanne suo niin toki, toisin sanoen mikäli ajattelen että seuralainen ottaa sarkasmin hyvin vastaan tai tunnen oloni rennoksi ja itsevarmaksi. 

6. Mikä on ensimmäinen asia, mihin kiinnität huomiota ihmisessä?

Ehdottomasti ulkonäkö ja se on tosi harmi juttu. Oon tässä vuoden aikana huomannut että ensivaikutelma voi pettää ja se on usein turha jarrutin.

7. Mikä on silmiesi väri?

Ei olla päästy tästä äidin kanssa yhteisymmärrykseen, vihreän tai sinisen väliä.

8. Kauhuelokuvat vai onnelliset loput?

Onnelliset loput.

9. Lempituoksusi?

Tähän en keksinyt oikein mitään joten sanon että hajuvesi jota käytän, Clean: Warm Cotton. Vaikka tiedän että yksinään se haisee lähinnä puhdistusaineelta.

10. Mikä on kaukaisin paikka, missä olet ollut?

Sisilia tai Kreikka..? Oon matkustanut lähinnä Euroopassa.

11. Onko sinulla erikoistaitoja?

Eipä tuu mieleen, hyvä sävelkorva mulla on mutta en oo paljoa sitä hyödyntänyt. Ja osaan ”katkasta” peukaloni. 

12. Missä olet syntynyt?

Länsi-Suomessa.

13. Mikä on horoskooppimerkkisi? Uskotko horoskooppeihin?

Rapu, ja en tosissani, mutta kyllä useimmat niistä tyypillisen ravun piirteistä sopii muhun. Pienenä tykkäsin Horoskooppimysteerit mangasta ja siinä ravun horoskooppimerkki oli tosi äidillinen, joten jostain syystä se on vaikuttanu mun käsitykseen itestä. 

14. Onko sinulla harrastuksia?

Oon harrastanut paljonkin, esimerkiksi poikkihuilun soittoa, mutta tällä hetkellä ei oo muuta kun kirjoittaminen ja toive siitä että jaksais alottaa saliharrastuksen.

15. Omistatko lemmikkejä?

En, kissat on kyllä ihania.

16. Onko sinulla sisaruksia?

Pikkuveli isän puolelta! 

17. Mitä tahtoisit tehdä, kun olet vanhempi?

Matkustella jonkin verran, mahdollisesti kirjoittaa kirjan, sen enempää en tiedä, tulevaisuus on yks sumuinen uudenvuodenaatto.

18. Kuka oli sinun ensimmäinen paras ystäväsi?

Äidin kuorokaverin tytär joka on kaks vuotta mua vanhempi ja kuulemma yritti leikkiä mun kanssa kotia kun olin vauva. 

19. Kuinka pitkä olet?

164cm? En muista onko mitattu pitkään aikaan.

20. Mikä on mielestäsi huonoin asia itsessäsi?

Kateellisuus. En tiiä tekisinkö jonku itsetutkiskelevan blogipostauksen vielä, mutta kateellisuus on paha, varsinkin kun se ei oo muihin ikävästi kohdistuvaa vaan itseä vähättelevää koska muut on aina niin paljon parempia jne. Ei se nyt oo mikään elämänsuuri ongelma mutta itsevarmuutta olis hyvä olla vähän lisää.

21. Hauskin hetki kouluajoilta?

Ei tuu taas mitään mieleen, kulttuuripäivät oli ihan hauskoja.

22. Kuinka monessa eri maassa olet käynyt?

Kuudessa.

23. Mitkä ovat suosikki- ja inhokkiaineesi koulussa?

Äikkä, englanti, psyka ja historia oli aina tosi kivoja, vaikka englanti kyllä enemmän kielenä kun opetusaineena. Inhokit oli matikka, kemia, fysiikka, tällaset perus ei-humanistiaineet. Bilsa oli myös mielenkiintosta, rakastin solubilsaa vaikken ollukaan kauheen hyvä.  

24. Ninkä nimen antaisit/olet antanut lapsellesi/lapsillesi?

En oo miettiny yhtään :S 

25. Mitä urheilulajeja harrastat/olet harrastanut?

Kauheeta mutta vaan tanssilajeja ja niitäkään en kauheen kauan, oon aina ollu paska kaikessa urheilussa. Henkistä urheilua oli kyllä orkesteri sillon alkuaikoina kun kuunteli sitä kakofoniaa, huhhuh.

26. Mitkä ovat sinun suosikki YouTube-kanavat?

Yogslomadia (ja BryanDechart), en pysty kattomaan melkein mitään muita pelikanavia, sitte lifestyle lemppari ja muutenkin life goals on Valeria Lipovetsky, kirjoittamisjutskissa Pop Culture Detective ja nauruja varten käännyn BadLipReadingin puoleen.

27. Lempimuistosi lapsuusajalta?

Kyllä niitä varmaan on mutta en muista. Tän pari vuotta vanhemman kaverin kanssa oli aina kiva pelata Wiillä Mariokarttia ja serkun kanssa tehtiin oma kerho jonka kanssa pidettiin kirppistäkin, ja naapuruston kaverin kanssa tehtiin mahtavia unelmatalopiirroksia ja mehutaikajuomia, mutta ei nyt tuu lempparia mieleen. Äidin kanssa oli kiva aina lukee ennen nukkumaanmenoa kaikenlaista, Pottereista tietenkin muistan monta hetkeä.

28. Kuinka kuvailisit pukeutumistyyliäsi?

Yleensä semisti seuraan muotia, mutta enemmän sellasella minimal tavalla. Oon liian köyhä sitä tyyliä varten jota seuraisin. Sara Donaldsonin tyylistä ehkä pikkasen enemmän normin streetstylen suuntaan ois se goal. Tänään oli päällä mustat sukkikset, farkkuhame ja musta vetoketjuton huppari. 

29. Mikä puhelin sinulla on? (iOS vs. android?)

iPhone SE. 

30. Kerro paha(t) tapasi!

Juon liian vähän vettä ja liikaa kahvia. Luistan velvollisuuksista usein kun mahdollista, miellytän liikaa ihmisiä tietyin tavoin, esimerkiksi lupaan tulla tapahtumaan/tapaamiseen ja löydän sitten jonkin tavan perua. Myöhästelen silloin kun kyseessä ei ole kiveen hakattu aika.

31. Kolme asiaa, jotka ärsyttävät sinua?

Äänet joiden lähdettä en tiedä, se kun tyhjään vaunuosastoon tulee yksi ihminen joka tietenkin katsoo kännykältä videota ilman kuulokkeita, se kun kursseilla täytyy tehdä kamalasti tehtäviä. Mihin jäi luennoilla istuminen ja sen perään tentti, mitä on tämä yläkoulumainen tehtävämäärä?

32. Kolme asiaa, jotka saavat sinut iloiseksi?

Näit on ihan liikaa, joten kirjoitan kaikki joita tulee mieleen, ansaitsen sen kun sivulla ei ole edes mitään ”tykkään”-listaa. Iloiseksi tekee Khalidin ja Sean Mendesin musiikki, tumblrin oma happy tagini, kun weheartitiin kootuista kuvista muodostuu kiva väripaletti, listojen tekeminen ja kaikki muu mikä saa tuntemaan kuin elämänlangat olisi hyvin käsissä, Sean Bean ja kun isä lähti juttuun mukaan kun sanoin että ne näyttää toisiltaan, täysi talouspaperirulla keittiössä, Brooklyn99, kun pikkuveli snäppää hyvää yötä, kun joku kehuu asua, lautapeli-illat, spagetti ja pesto, elokuviin meneminen, brunssit, Starbucks..

33. Mitä sinulla on mielessä?

Että pitäisi lukea tenttiin mutta sen sijaan teen tätä.

34. Onko sinulla joitain kykyjä?

Kai mä osaan lukea ihmisiä aika hyvin. Diplomatiataidot on kunnossa. Sävelkorva ja rytmitaju on.

35. Yksi sana, joka kuvailee sinua?

INFJ (lol)

36. Mikä on lempisanontasi/-quotesi?

Ei tule mieleen lempparia, joten tungen tähän muutaman hyvän. ”Art should comfort the disturbed and disturb the comfortable.” (Banksy??) ”Satire is meant to ridicule power. If you’re laughing at people who are hurting, it’s not satire, it’s bullying.” (Terry Prachett.) ”If not me, who? If not now, when?” (Emma Watson?) The world is full of beautiful places. Let your heart be one of them.” (Jenim Dibie)

37. Oletko introvertti vai ekstrovertti?

Introvertti.

38. Oletko oikea- vai vasenkätinen?

Oikeakätinen.

39. Oletko mielestäsi hyvä kokki?

En, mutta kyllä jotain perus ruokaa osaan laittaa. Yleensä tosin laiskuudesta meen tolla spagetti/pesto linjalla yksikseni.

40. Jos raha ei olisi esteenä, mitä ostaisit itsellesi syntymäpäivälahjaksi?

Ehkä aika pienen mielen ajattelua, mutta Playstation 4 Pron ja muutaman pelin. Ihan vaan, koska oon viis vuotta halunnut pleikkarin ja pari vuotta on ollut siihen hyvin rahaakin, mutta joka kerta päädyn säästämään. Joten vastaan nyt rehellisesti vaan sen mikä tuli ekana mieleen ja paljastan sisäisen materialistini (ellei se ole nyt jo tullut tarpeekis hyvin esiin).

41. Jos voisit asua missä tahansa, missä asuisit?

Ihan täällä missä nytkin, vaikka ehkä jos ei ois rahaongelmia niin jossain fancyssä asunnossa New Yorkissa.

42. Mikä on lempiaamiaisesi?

Puuro, jossa on tuoreita mansikoita ja banaania tai croissantit, smoothie ja capuccino.


 - rapu | Kommentoi



UUDELLEENKIRJOITUS
12.10.2018 17:47 | uudelleenkirjoittaja

Kirjoitin eilen uuden blogipostauksen, jonka sittemmin yöllä poistin parisen tuntia pohdittuani, oliko se esillä pitämisen arvoista materiaalia. Se sisälsi lähinnä mietintöjä NaNoWriMosta ja syistäni olla osallistumatta tänäkään vuonna. Ei siis mitään kovin erikoista, paitsi että markkinoin Lariksen kirjoitussivuston Paper Angelsin blogin NaNoon liittyvää moniosaista postausta, joka on tälläkin kertaa mainitsemisen arvoinen asia. Toivottavasti blogista löytyisi jokin kirjoittamisen luvattuun maahan johtava tiedonjyvänen niille, jotka aikovat osallistua (ja ehkä meille muillekin)! ;)

Loppu oma kirjoitukseni olikin sitten lähinnä hitusen kyynisiä ja henkisesti katatonisia ajatuksia omasta kyvykkyydestä, tai kyvyttömyydestä kirjoittamisen tai ylipäätään elämässä eteenpäin porskuttamisen suhteen. Sen jälkeen jatkoin vielä parisen tuntia White Collar -sarjan katsomista (johon olen vahingossa koukuttunut) ja päädyin siihen tulokseen, että turha pitää julkisena omia itsetuntovaivoja. Mietin asiaa jo aiemmin, mistä kertoo tekstin sekaan kirjoitettu pätkä:

On aina hauska kuulla, että joku lukee tätäkin sivuston nurkkaa. Joskus tuntuu, että tulee valitettua vähän liikaa, siitä miten mitättömäksi tuntee itsensä. Se ei voi olla antoisaa tai edes kovin samastuttavaa luettavaa, ja yritänkin jättää sitä aktiivisesti vähemmälle. Totuus on silti, että johonkin nämä ajatukset täytyy purkaa, ja olen nyt ottanut tavaksi purkaa niitä tänne. Koska en ole mikään artikkelien kirjoittaja tai kolumnisti (ainakaan vielä, tosin kolumnisti sana puistattaa aina) kirjoitan blogia pääasiassa itselleni. Koittakaa siis kestää tulevaisuudenkin valitukset! 

Mutta varoituksesta ja toteamuksesta, joka paljastui melkein itselle valehteluksi (kirjoitan blogia itselleni) huolimatta päätin siirtää koko tekstin mieluummin oman koneen uumeniin. Löysin kuitenkin eräästä kirjasta jotain, mikä sai uudestaan miettimään asiaa; sain tänään luettua Carlos Ruiz Zafónin kirjan Henkien labyrintti. Matka oli niin töyssyinen ja riitasointuinen kuin yli 900-sivuisen kirjan lukukokemukselta voi odottaakin, mutta laitoin silti hiirenkorvalle erään kohdan, joka sai juuri ajattelemaan eilistä kirjoitusta ja sivua ylipäätään. 

- Kirjoittaminen on uudelleenkirjoittamista, hän muistutti aina. - Sitä kirjoittaa itseään varten ja uudelleenkirjoittaa muita varten.

Koska kyseessä on oma blogini eikä mikään tieteellinen essee (ja jotten vahingossakaan spoilaisi mitään), enpäs laita sen enempää lähdeviittauksia enkä edes sitä, kuka sitaatin sattui sanomaan, hah. 

Sanat jotenkin hyppäsivät sivuilta, ja tuntui kuin ne olisivat olleet jokin uusi, valaiseva profetia, vaikka ilmiselvä totuushan se on. Tämän kirjoitussivuston kanssa tuo totuus tuntuu kuitenkin aina sekoittuvan, tai vähintään sekoittavan pään. Arvostan kovasti suntuubiin syntynyttä kirjoittajien yhteisöä, (jota hädin tuskin voi yhteisöksi sanoa) ja on hienoa, että sen avulla voi sekä kannustaa muita kirjoittajia harjoittamaan tätä hämärää harrastusta että saada itse kullanarvoista palautetta, mutta oman sivuston pitäminen on jo ajat sitten poistanut ajatuksen siitä, että kirjoittaminen on yksinomaan itselle, vasta sitten toisille.

Tästäkin olen varmasti kirjoittanut jo aiemmin jossain määrin, mutta sitaatti sai ajattelemaan sitä yhä enemmän. Ruohonjuuritason esimerkkinä tämä blogi; lupaan, tai esitän kirjoittavani vain itselleni, mutta koska formaatti on kuitenkin julkinen, ja ilmeisesti hiljaisia lukijoitakin on silloin tällöin (hatunnosto teille! ;)) tuntuu, että pistän ajatukseni melkein kuin näyteikkunaan riippumaan, niin että vaikka useimmat kadulla kulkevat ohi sen enempää katsomatta, koko kirjoituksen muoto kuitenkin markkinoi kaikkea sisältä löytyvää, enkä tiedä ovatko kaikki blogikirjoitukset sellaisia joiden haluavan edustavan itseäni. 

Ei niin metaforisella tasolla, kaikille suntuubin sivustoille kirjoittaminen on jollain tavalla ehkä terveellisemmän kirjoitusprosessin vastaista. Ensimmäiset luonnokset, kaikki moneen kertaan hiomattomat teokset ovat aina vain niitä, luonnoksia, ja hiomattomia, mutta silti minä ripustan niitä näytille, ja esitän olevani huomaamatta julkiseksi asettamisen mukana syntyvää musertavaa leimaa siitä, että niiden pitäisi olla valmiita. Toki nämä sivut ovat vain sitä varten, että saisi palautetta, eikä missään sanallisesti nimetä vaatimusta kirjotusten valmiudesta, mutta ainakin oma, salainen perfektionistini, jota en muilla elämänaloilla edes tunnista, ottaa leimasimen esiin joka kerta kun julkaisen jotakin.

Sama juttu on monilla sivustoilla, joihin jatkotarinoita kirjoitetaan. Itse olen kirjoitellut monille virtuaalisille Tylypahka-sivuille, ja olen harrastukseen yhä koukussa; palautteen saaminen säännöllisesti on jotain luvattoman koukuttavaa. Palautteen tarkoitus on parantaa tarinaa, mutta samaan aikaan se tapahtuu täysin väärässä vaiheessa, kun koko tarina on vasta muotoutumassa. Kenen tahansa mieli saattaa muuttua vielä sen jälkeen, kun on jo 100 sivua kirjoittanut omaa kirjaansa, ja tässä kohtaa ohjeistus tapahtuu jokaisen lyhyen luvun jälkeen, jolloin palaute sekoittaa ja hämmentää, pahimmassa tapauksessa saa lukkoon ja estää kirjoittamasta. Vaikka ehkä tämä on vain tyypillisen ”pantserin”, eteenpäin suunnittelemattoman kirjoittajan kokemus.

Joka tapauksessa ”julkiseksi tekeminen” on vienyt minut uudelleenkirjoittamisen kierteeseen, jolloin parantelen uudestaan ja uudestaan joitain sivustolla jo ”julkaistuja tarinoita”, koska tietysti voisin kirjoittaa ne aina paremmin, ja sen sijaan että kirjoittaisin jatkoa, tai siirtyisin uusiin tarinoihin, joissa ei olisi menneisyyden rönsyilevien kirjoitustyylien alaspäin vetävää painoa, yritän juuri sitä, uudelleenkirjoitusta väärässä vaiheessa. Kesken kaiken. 

Lisäksi aina tulee miettineeksi, kuinka isoja odotuksia aiheuttaa muille kirjoittajille, tai mitä vaatimuksia itse saa muilta, aivan turhaan. Eilisiltana kävi jälleen juuri niin - sokaistuin niin pahasti monien yhteisön uskomattoman taidokkaiden kirjoittajien teksteistä, etten nähnyt enää mitään hyvää omissani. Joskus vielä kirjoitan kokonaisen blogipostauksen kateudestani ja sen laadusta, enkä häpeä sitä. Ehkä se puhdistaisi ilmaa, ei tarvitsisi niin useasti varpustaa asian ympäriltä.

Mutta tärkeintä on, että palasin eilen White Collarin pariin ja tajusin nauttivani siitä täysin rinnoin ja tunteellisesti, vaikkei kyseessä ollutkaan mikään niin vakava ja samalla tavalla ”kertomisen arvoinen” aihe, kuin jota omalta kirjoittamiseltani vaadin. Joten miksi ottaa kirjoittamista niin vakavasti?


 - uudelleenkirjoittaja | Kommentit (3)Kommentoi



KOFEIINIKOUKKU
04.09.2018 12:15 | kahvia kiitos

Tässä sitä taas ollaan junamatkalla kohti opiskelun kunnollista alkua, vihdoin. Joten ajattelin aikani kuluksi päivittää blogia - hyvin nopeasti, että ehti kirjoittamaan jotain luovempaakin. 

Kirjoittamisen suhteen on nyt monta rautaa tulessa, hyvin hitaalla liekillä -  kirjoittelen uutta Tylypahka-tarinaa, TSS on sentään jotenkin edistynyt, ja muutama lyhyttarina on puolillaan, enkä tiedä yhtään mihin suuntaan niitä kehittäisi. Harmi, koska yhdestäkin tykkään kovasti, siihen asti kun sitä on. Onneksi sentään ostin uuden runokirjan, kun pääsen sitä lueskelemaan niin ehkä jotain runojakin taas syntyy. Heinäkuu oli kyllä kiva kuukausi, että tuntui että oikeasti sai jotain aikaan, kun oli tuo runohaaste. Tosin sekin oli osaksi kinkkinen, kun tuntui että luovuutta ja aikaa ei riittänyt millekään muulle kuin runoille, niitäkin ehkä yhden päivässä. 

Muistan että kesän alussa toivoin, että ehtisin lukea paljon, kirjoittaa paljon novelleja ja ehkä roolatakin. Luettua tuli ihan hyvin, tosin nyt elokuun aikana ei melkein lainkaan. Goodreadsin mukaan olen kolme kirjaa jäljessä suhteessa lukuhaasteen aikatauluun (lue 50 kirjaa vuoden aikana, 30 luettuna). 

Hoidin aamulla joitain asioita ja päätin sitten mennä aamiaiselle kahvilaan, kun kerrankin olin ajoissa kaupungilla. Unohdin vain sen, että minulla oli myös valmiskylmäkahvi junamatkalle ja lisäksi näen tänään pitkästä aikaa koulukavereita, joten mennään varmaan kahvilaan juttelemaan. Nyt mietin että avaanko kylmäkahvin vai yritänkö säästää sitä. First world problems, amirite..? 

Tiedän kyllä jo etukäteen että itsehillintä pettää ja avaan kohta ton kahvin. No niin, avattu on. Onhan tässä nyt luento vielä sen jälkeen kun pääsen junasta, eli ehkä se loppuu siihen mennessä kun mennään taas uuteen kahvilaan. Olen siis täysi siemailija, yhden Starbucksin juomiseen menee aikaa riippuen kahdesta tunnista päivään. (Illalla ostettua säästelen aamuun/seuraavaan iltaan). Tästä voisi varmaan tehdä jotain analyysiä luonteesta. (Tehkää ihmeessä jos keksitte!)

Ettei tästä nyt ihan turha tulisi, niin julistan tähän kirjat jotka aion lukea syyskuun aikana (jos vaikka en sitten pystyisi livistämään niistä). Crazy Rich Asians, Everything I Never Told You, The Poetry of Yehuda Amichai, Rebecca, Kaikki isäni hotellit. Yritetään lähteä näistä!


 - kahvia kiitos | Kommentit (1)Kommentoi



AUTHOR TRIVIA TAG
24.08.2018 15:08 | kukkaistyttö

Vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja revittyä aikaa tähän haasteeseen vastaamiseen, johon Unisiipi tagasi jo kuun alussa, kiitos jälleen haasteesta! :') Tätä oli taas hauska täytellä, vaikka kysymykset oli jotenkin tosi vaikeita, piti oikein vaivata aivoja että keksi vastaukseen mitään kunnollista. Sitäkin hauskempaa on aina käydä lukemassa muiden vastauksia samoihin kysymyksiin, hauska huomata miten erilaisia mielikuvia kysymyksistä tulee!

1. Noloin juttu, jonka vanhemmat ovat kertoneet sinun pienenä tehneen?

Mieleen nousee vain yksi asia, mutta sitä en taida kirjoittaa tähän. Sen lisäksi en muista oikein mitään, olen ilmeisesti ollut aika siivo lapsi, lähinnä "söpöjä" tarinoita. Aikaisin "nolo" juttu jonka itse muistan on se, että pyysin jäätelökioskilla mustikkaa kun piti sanoa mansikka, ja myyjä sanoi ettei sitä makua valitettavasti ole. Jostain syystä se nolotti minua niin hirveästi että muistan sen tähän päivään saakka. Kertoo varmaan jotain minusta ihmisenä. 

Tai ehkä sittenkin on jotain, mikä tähän sopisi: olin noin kaksivuotiaana Englannissa serkun häissä kukkaistyttönä, ja häiden jälkeen valokuvan ottaminen ei oikein enää onnistunut. Itkin kovasti enkä suostunut seisomaan paikallani kuvaa varten. Äiti kyllä laittaa sen kuvaajan viaksi, koska minut otettiin kuviin mukaan vasta viimeisenä, ja jos on koko päivän ollut kunnolla ja vielä seisonut kuvaa odottaessa niin kuka siinä olisi enää terässään? 

2. Hölmöin haaveesi?

En muista mitään erityisen hölmöä haavetta. Ellei tähän nyt sitten sovi nämä "tapaan Daniel Radcliffen ja pyörryn hänen edessään niin hän joutuu pitämään minusta huolta" haaveet kymmenen vuoden takaa? Puhuin kyllä jokin aika sitten kunnianhimoisimmista haaveista, ja sellainen joka ei koskaan tule tapahtumaan on kahvilakirjakaupan omistaminen. Oikeastaan se olisi vain kahvila, jossa omistajana auttelisin silloin tällöin mutta lähinnä istuisin lukemassa kirjaa, joita olisi hyllyissä lainattavina. Ei kovin hölmöä eikä kunnianhimoista (koska en tosissani aio haaveilla siitä) mutta jotain siitä väliltä.

3. Asia, jonka luulit olevan totta, vaikka se ei ilmiselvästi ollut?

Nyt ei kyllä tuu mitään muuta mieleen (alotan näköjään kaikki näin) paitsi että aina kun telkkarista tuli Phineas ja Ferb ja nokkaeläin Perryn nimi sanottiin - koska se oli aina nokkaeläin Perry, ei pelkkä Perry - kuulin joka kerta että se on Nokkainain Perry. En tiedä mitä se tarkottaa, kunhan kuulin joka kerta väärin. 

4. Plan B:si, jos tavoitteesi/haavesi ei toteudukaan?

Tämä on siitä vaikea, ettei mulla oikeastaan ole tavoitetta tai haavetta. Tällä hetkellä haaveilen ehkä parisuhteesta ja tulevaisuudessa lapsista, joten ehkä siinä kohtaa jos menis liian pitkään menisin hedelmöityshoitoihin tms. Onpas tylsä vastaus. Mutta jotenkin olen vain aina ajatellut itestäni äiti-tyyppisenä, vaikka olenkin aina ollut ainoa lapsi enkä tiedä paljon mitään vauvojen hoidosta: se särkisi sydämen jos ei koskaan tapahtuisi. Muuten ei ole haaveita eikä suunnitelmia, luistelen tässä vain eteenpäin elämässä sitä mukaa kun se tapahtuu :d

5. Harrastuksesi, jota et kirjaa "harrastukset" kohtaan kyselyissä?

Ennen kuvittelin tarinoita iltaisin nukkumaan mennessä, mutta en oikein ole päässyt alkuun pitkään aikaan. Ehkä se, että tykkään pelata tarinallisia kännykkäpelejä? Esimerkiksi Episoden pelit on aika noloja, mutta oon ihan koukussa moneen niistä. Ja ehkä sitä voisi kutsua harrastukseksi, että teen WeHeartItissä kollaaseja tarinoille ja henkilöhahmoille. 

6. Asia, josta ensin ajattelit, ettet varmana halua edes kokeilla, mutta sitten rakastuitkin siihen?

Jälleen semi tylsä vastaus, mutta ehkä Pinterestin käyttäminen. Pitkään se kuulosti tosi vaikealta ja tylsältä, mutta nykyään käytän sitäkin tosi usein. Ehkä emojien käyttäminen tekstiviesteissä? Westworldin katsominen..? Ja en todellakaan sanoisi että rakastan sitä, mutta yli viisi vuotta välttelin Snapchatin lataamista, ja nykyään käytän sitä lähes joka päivä. 

Siinä kai se! Olisi tosi kiva tagailla ihmisiä, mutta juuri nyt ei riitä aikaa tai energiaa kiertää sivuilla. Jos tänne sattuu kyseisiä tyyppejä eksymään, tagaisin varmaan Lakritsipiipun ja Uneksijan! :')


 - kukkaistyttö | Kommentit (3)Kommentoi



ILMOTELKAA JOS ROPETATTE LOTRIA
22.07.2018 21:00 | frodo stan

Tästä tulee nyt ehkä epävirallisin blogin postaus (mikä on varmaan mielenkiintoista koska edelliset ei varsinkaan ole olleet virallisia) koska kirjoitan samalla kun katson Taru Sormusten Herrasta kakkosen pidennettyä versiota. Tämä on kyllä 100% nostalgiatrippi. Kahdeksannella luokallahan mulla oli hirveä Frodo-villitys ja siitä oikeastaan alkoi mun roolipelausura. Onneksi sentään laitoin säästöön osan niistä pelauksista, niitä on hauska lukea kun ne vaihtelee yhdestä word-rivistä seitsemään. Edelleen herää kova halu päästä roolipelaamaan eli heittäkää viestillä jos joku Frodo-peli kiinnostaa :D 

En oikein tiedä mitä tähän heittää. Työt ovat alkaneet ja siellä on onneksi tosi rentoa - yhtenä päivänä pelattiin kolme tuntia korttia eikä tullut yhtään asiakasta - mutta samalla se on jotain tekemistä ja rutiinia elämään, josta saa myös voimaa kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Kesäkuussa olin tosi paljon yksin ja luin niin vakavia kirjoja, että koko ajatusmaailma oli pelkkään mustaa ja kauheita ajatuksia ihmisyyden pahuudesta. Nyt heinäkuussa olen ollut paljon enemmän ihmisten kanssa niin töiden, ystävien kuin festareiden puolesta, ja parasta lääkettä niihin ajatuksiin on kyllä juuri muiden ihmisten seura. 

Eivät ne ajatukset tavallaan ole mihinkään kadonneet, ja jossain ihmiset yhä kärsivät, lähes-diktaattorit ja diktaattorit sekä kapitalismi tuhoavat maailmaa ja tuottavat kipua, mutta nyt tuntuu, kuin itse eläisin taas rauhan aikaa. Yhä paremmin taas huomaa, että pakko se on joskus jättää maailma harteilta ja keskittyä itseensä ja omaan elämäänsä, etenkin kun en omaa (ainakaan vielä) valtaa tehdä vaikuttaa sen suuremmin kuin oman piirini ympärillä. Ei tee mitään hyvää kenellekään, että elää jatkuvassa synkässä maailmassa. 

Luin viimeksi todella rennon kirjan. Tai en tiedä, voiko sitä sanoa siksi - itkin myös paljon. Kyseessä oli Miss You, jonka kaverini lainasi luettavakseni. Se oli hyvää vaihtelua kaiken sen vakavan luettavan jälkeen, sillä se oli kuitenkin romantiikkaa, vaikka sisälsikin joitain vakavia teemoja. Se oli myös osittain hyvin samastuttava. (Tavallaan spoilereita tulossa? Ne kyllä paljastuvat muistaakseni jo ensimmäisen luvun sisään.) Toisen päähenkilön äiti kuolee uusiutuneen rintasyövän takia, ja hänen unelmansa yliopistoon lähtemisestä kariutuvat, kun hän joutuu huolehtimaan vielä alakouluikäisestä pikkusiskostaan. Molemmat teemat tuntuivat hyvin koskettavilta. Onneksi mukaan mahtui myös romantiikkaa, lopussa jopa ällöromantiikkaa. Hyvä lukukokemus, vaikkei lempparikirjoihin yltäisikään! 

Joistain kirjoista saa onneksi myös lohtua hyvin vaikeina aikoina - tai elokuvista, tai telkkarisarjoista. Tässä kohtaa viittaan Sormusten Herraan. Trilogia ja Tolkien eivät ole ilman vikojaan, mutta ei ole ihme, että siitä siteerataan niin monia lausahduksia. Suosituin saattaa olla "Not all those who wander are lost", mutta oma lempparini on:

'I wish it need not have happened in my time,' said Frodo.
'So do I,' said Gandalf, 'and so do all who live to see such times. But that is not for them to decide. All we have to decide is what to do with the time that is given us.

Tuskinpa tarvitsee edes selittää, miksi sitaatti on niin merkittävä. Sormusten Herrasta on fantasiasarja, mutta tekstistä näkee, että Tolkien eli maailmansodan aikaa. Siitä huokuvat inhimilliset ajatukset, joihin kaikki kärsimyksiä kokevat voivat samaistua. Se onkin aina parasta taiteessa, että löytää viisauksia ja suuria ajatuksia, jotka parhaassa tapauksessa lohduttavat ja tuovat iloa. Joskus ymmärrän, miksi kirjallisuus on niin tärkeää. 


( Päivitetty: 22.07.2018 22:00 )

 - frodo stan | Kommentoi
 1  2  3  4  5  6  >



RSS

©2018 Footprints - suntuubi.com