Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lentopelko

Turvavyövalot välähtävät päälle, kone aloittaa laskunsa. Valoa säestävä pehmeä ping on turha, ei se mitään rauhoita, yhtä hyvin olisi voinut ambulanssi ujeltaa jo. Suljen silmäni ja puristan käsinojia kovaa, vaikka mitään ei tapahdu. Tässä sitä nyt mennään. Olisinpa sanonut äidille että rakastan häntä kun puhuimme. Mutta en kehdannut, se olisi ollut liian lopullista. Äiti olisi suuttunut. Enkä halunnut kirota lentoa yhtään enempää. Kaikki puut oli jo koputeltu. 
   Olisi pitänyt ottaa käteen enemmän purkkaa. Ei oltu vielä edes aloitettu laskua mutta korvat olivat jo tukossa. Mutta toisaalta kädessä ne vain hikoaisivat ja sitten olisi tahmaiset näpit. Eikä nyt enää voi mennä vessaankaan. Muuten ei kyllä haittaisi mennä, ihmeen puhtaat ne olivat olleet. Mutta pitäisi aina varautua. Räts, hitto, olisi pitänyt ottaa enemmän purkkaa, ei tässä kuule edes omia ajatuksiaan. Suussa pyörivä kitalaenkokoinen pallo on jo ihan mauton. Avaan vähän silmiä ja katson ympärilleni. Tietysti kaikki muut kurottelevat laukkujaan ja kaivavat ties mitä laukkujensa sivutaskuista ja muista. Kuka nyt enää kuulokkeita tarvitsee, ollaan jo laskemassa, hyvänen aika!  Mikseivät ihmiset voi tehdä asioita ajoissa? Suurin osa aikuisiakin, ja hytkyy paikallaan niin kuin ei hetkeä voisi rauhoittua. Nyt en kyllä uskalla itse kumartua, jos joukkoliike aiheuttaa jonkin epätasapainon. Ja edessä olevalla penkillä mies räplää vieläkin puhelintaan. Lasit ovat laukussa, en näe onko hänellä lentokonetila päällä ja vatsaa vääntää. Juuri muistutettiin, että kännykät ja Wi-Fi pois nousun ja laskun ajaksi. Nyt se yrittää päivittää podcasteja. Voi hyvä jumala, kohta moottorit tilttaavat ja me pudotaan taivaalta. Kuka se sanoi että nuoret ihmiset eivät irtoa puhelimestaan? Mieskin kolme tuntia pidellyt puhelinta kämmenellään ja availlut vaihtelevasti eri sovelluksia koska ei ilmeisesti keksi mitään mihin keskittyä. Mikä siinä onkin, että vanhemmat ihmiset aina tekevät kaiken, mistä valittavat, että tästä näkee miten kurjaan suuntaan nuoriso on menossa. Vanhemmat ihmiset ne ovat meidät kaikki tuhonneet. Harkitsen että sanoisin lentoemännälle, tai miksi tuollaista lentopoikaa kutsuisi. Mutta nythän hekin jo istuvat penkeillään eivätkä kulje enää ahtaita käytäviä. 
   Koko kehossa tuntuu kun kone laskee korkeutta. Puristan taas käsinojia. Silmäkulmasta näen kuinka ikkunan vieressä istuva mies katsoo sympaattisesti. Tekee mieli sanoa että painuisi helvettiin, mutta eihän täältä voi painua mihinkään, ellei nyt sitten kaikki painuta. Mulkaisen silti, mutta se menee hukkaan, mies ei katso enää. Mietin, kuinka se lennon turbulenssin aikana sanoi, että kyllä lentäminen on niin turvallista, korkeintaan nousussa ja laskussa voisi jotain sattua eikä kyllä niissäkään. Paljon se tässä lohduttaa, kun vatsanpohjassa tuntuu ja korvat rätisevät kuin vanha LP. Mies varmaan vaan haluaa puhua nuorelle siistille ihmiselle, tuollainen vanha äijä. Ihan kuin minua kiinnostaisi että hän on lentänyt yhdeksänsataa kertaa ja matkustellut ympäri Eurooppaa. Rikas paska. Keskittyisi vain siihen tietokoneeseensa ja Skypettelyynsä. Katson silmäkulmasta, nyt se onneksi näyttää laittaneen sen pois. 
   No kylläpäs laskemme hitaasti, valot alhaalla ovat vieläkin kaukaisia ketjuja ja mattoja. Uskomatonta ajatella, että ne ovat ihmisten valoja ja taloja. Mitähän avaruudessa mahdetaan niistä ajatella? Että ihmiset ovat tehneet yhdyskuntia ja pesiä kuin mehiläiset. Tai muurahaiset. Mietin jotakin kaukaista planeettaa, josta käsin tänne katseltaisiin. Vaikka ehkä siellä ei ole hyönteisiä. Ehkä tulikärpäsiä. Jos jotain niin tulikärpäsiä, koska ne ovat niin mystisiä olentoja. Eli valoja verrataan tulikärpäsiin. Tai ei sittenkään, kai niiden on pakko tietää, että niiden olisi oltava isoja tulikärpäsiä. En saa päähäni, mitä muuta valoista voisi kuvitella, en saa niistä päähäni mitään luonnollista. Mutta jos siellä nähdään nyt tämä, mitä mahtaa oikeasti olla valojen paikalla, valovuosien päässä? Tuskin enää ainakaan lentokoneita, tämä on niin luonnotonta, ei tämä voi kestää. Wrightin veljekset olisivat voineet painua hiiteen. Vai oliko ne Wrightit? Kyllä sen oli pakko olla Wrightit. En kyllä muista, keksivätkö ne jotakin muuta tärkeää, vähän huono omatunto lähettää kaikki hevonkuuseen. Joka tapauksessa, ehkä kaikki valot ovat jo poissa. Käy järkeen. Koko valoyhdyskunta on aika luonnoton. Jos sellaista asiaa on kuin luonnoton. 
    Miksi värinä takapuolen alla lakkasi? Sammuiko moottori? Sammutetaanko se yleensä? Nyt tekisi mieli kysyä mieheltä, kun se kerran on matkustanut, mutta en kyllä halua. Mies katselee vain ikkunasta ulos. Ajatteleekohan se samaa, kuinka paljon näytämme hyönteisiltä? Eläimiähän sitä kaikki ollaan. Mutta miehen nahkaisesta salkusta ja kiiltävästä tietokoneesta ja isällisen alentuvasta äänestä päätellen hän ei ajattele muuta kuin työasioita ja kotiinmenoa. Että täytyisi sanoa sille uudelle työntekijälle, että lomapäiviä on vähennetty, ja että onkohan vaimo jo nukkumassa, toivottavasti, niin voisi mennä vielä klubille. Tekee mieli sanoa sille, että kai tajuat, olemme kaikki eläimiä? Olemme vain eläimiä, senkin antroposentristi. Onkohan se sana. 
   Koko kone tömähtää ja hetken aikaa pyöristä kuuluu korviaraastava humina kuin raketin alkuverryttely, tekee mieli itkeä, mutta onnesta. Tai taputtaa, mutta sitten olisin ollut Valkoinen Ihminen, enkä erityisesti halua olla yhtään valkoisempi kuin nyt. 

©2019 Footprints - suntuubi.com