Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Poskiasi pitkin

Päätinpä koota näitä hämärästi yhtenäistä teemaa noudattelevia runoja samaan kokoelmaan, sen sijaan että olisivat ympäriinsä hajotettuina. Ensimmäinen runo esiintyy myös heinäkuun runohaasteessa, mutta se sai nyt kunniapaikan aloittaa tämän kokoelman, olihan se kuitenkin näistä ensimmäinen. Nämä eivät missään nimessä ole millään tavalla hiottuja runoja ja muutenkin tällaisia nykymuodin mukaisia pätkiä, mutta täältä löytyvät!

Poskiasi pitkin

En ollut humalassa 
kun sanoin kaikki ne sanat. 
Olin selvempänä kuin koskaan
kirkkaampana kuin vanat
jotka valuvat poskiasi pitkin

Me

Sanat jäiset, piikkipäiset
kylmettivät entisen
ja tekivät meistä jotain
mitä emme olleet

Nimetön

Näinkö kaikki päättyy?
Kyyneliin, karamellisiin
ja katseeseen katkeraan?

Jospa vielä kerran yrittää
voisi suloisempaa sovintoa
ja surra vasta huomenna
ettei se päättynyt jo tänään

Hunajasuu

Suupielestäsi tipahtaa
pieni pala hunajaa
kun puhut
ja kun sen mainitsen
huomaan kuinka se valuu
takaisin sisään
ja takertuu kurkkuun

Poissa

Tyhjänä tuoli,
polttava suoli
jos jotain oli, se kauan sitten kuoli

Kohtalo

Sylisi syteen
syvempään saveen
laskeudun
ja teen sateen

Nyt se sulaa.
Pois tieltä palaa
enkä välitä
kumman kohtaan

Kehä

Jotta ymmärtäisin sinua
annan ympyrän sulkeutua
Vaikka mistä silloin lähdimme
en enää muista
Hauraana hintana
onnen oikuista
suljen sinut

Minun

Jää vielä, jää hetkeksi
lainaa oma suupielesi
jotta voin pyörtää sinut
ja köyttää tuoliin
pitää luonani aina

Jos olisinkin

Jos olisinkin tiennyt mitä tiedän nyt
olisin laskenut sinut sylistäni
suudellut sormiasi ja suutasi
ja kiittänyt kaikesta siitä mitä 
emme koskaan tulisi kestämään

Jos olisinkin tiennyt mitä tiedän nyt
olisin haparoinut läpi usvan
kohti uusia tuulia, uusia huulia
päästänyt irti siitä mitä kosketit
huutanut mutta uudistunut yhtä kaikki

Jos olisinkin tiennyt mitä tiedän nyt
olisit jäänyt yksinäsi ja syyttänyt
minua kaikesta mitä koetuksetta kärsit
kironnut minut ja sylkenyt kuvajaiseni päälle
vihannut, niin kuin nytkin

Jos olisinkin tiennyt mitä tiedän nyt
olisin säästynyt
en olisi väsynyt
kuten nyt

Rakas henkikulta

Luoja kun siitä on kauan
kun viimeksi päästin irti
venyttelin sormiani
ja lepuutin hetken

Vuosia, vuosia olen pitänyt kiinni
tiukasti puristanut
sormiani krampannut
rakkaan henkikultani rippeistä
roikkunut

Päästä jo irti

Näin sinun näkevän minut silmäkulmastasi
Ja vaikka käänsin katseeni että kääntäisit pääsi
Minun suuntaani
Katsomatta
tiesin sinun kadottavan kiinnostuksesi

Kerro minulle

Pidät sanasi lähellä rintaasi
Päästät ne irti vasta kun olet varma
etteivät ne petä sinua tai varjoasi
Harvoin ne kertovat kaikkea
ja silloinkin vältellen

Mutta kasvoistasi näen
että jätät rintalastasi väliin miljoonia asioita
lausumattomia sanoja ja tapahtumia
jotka pistävät kylkiluita kun hengität

Siksi, kun jälleen kaikista terävimmät
jätät lähimmäksi herkkää sydäntä
Otan käsistäsi kiinni, istutan tuoliin
suutelen kasvojasi ja hellästi kuiskaan
kerro minulle kaikki

Drop

Kohtasimme kuin kyyneleet poskella
virraten toisiimme ja vallaten kauttaaltamme
Seurasi lyhyt hetki ja hidas tipahdus
Jonka aikana olimme yhtä
Tuhosimme toisemme
liueten yhdessä
olemattomiin

Ongelma on

Se oli vain kosketus aluksi
Herkkä kokeilu ja hymy
Tiesin että se olisi vain yksi ilta
Tai ehkä kaksi
Muttei sen enempää missään tapauksessa

Tai ehkä kuitenkin kolme, tai neljä
Muttei sen enempää sittenkään
Sanoissa olisit aina yhden illan juttu
Ja kyselyissä vain ystävä, tai ihastus
Asia jäisi siihen, sillä sitä sinä halusit
Niin me sen alkujaan sovimme

Ongelma on siinä, että yksi asia
johtaa usein toiseen

©2019 Footprints - suntuubi.com